Mikkelin Seudun Sotalapset

Perustettu huhtikuussa 1997
Varsinaisia jäseniä on tällä hetkellä 36 ja
kannatusjäseniä 13, siis yhteensä 49.

Hallitus ja sen jäsenten yhteystiedot:

Arvo Suvinen, puheenjohtaja (Joroinen) puh. 040 8436700
Marjatta Torssonen, varapuheenjohtaja (Mikkeli) puh. 0400 455459
Edvin Seppänen, sihteeri (Mikkeli)  puh. 050 3088368
Tuula Kollanus, rahastonhoitaja (Pieksämäki)  puh. 050 4331234
Eero Hänninen (Leppävirta)  puh.  050 3553250
Ulla Impivaara (Mikkeli) puh. 0400 642584
Katri Lahikainen (Mikkeli) puh. 0500 150115




















Edvin Seppänen, Terttu Kivimäki ja Arvo Suvinen
Kuva: YLE/Etelä-Savo
    
Artikkeliin liittyvä ääni- ja kuvamateriaali:
Pekka Havukainen haastattelee 
http://areena.yle.fi/audio/1317025196522

-Tärkein tehtävämme on säilyttää muistot lasten evakkoretkestä,
toteavat Mikkelin seudun sotalapset ry:n jäsenet. Etelä-Savossa
sotalapset ovat toimineet yhdistyksessään toistakymmentä vuotta.
Suomesta lähetettiin Ruotsiin sotaa pakoon lähes 80 000 lasta.
Suurin osa lapsista siirtyi vuonna 1944 Haaparannan kautta junalla ruotsalaisperheisiin.

Yksi sotalapsista on Arvo Suvinen, joka joutui lähtemään Karjalasta ensin talvisodassa, sitten jatkosodassa evakkoon sekä sotalapseksi Ruotsiin. Suvisen suurperheen olosuhteet olivat sodan vuoksi heikot ja pääseminen sotalapseksi kolmeksi vuodeksi oli pelastus.

Terttu Kivimäen matka alkoi Varkaudesta 6-vuotiaana siskon kanssa Ruotsiin. Hän pääsi Sundsvallin lähelle hyvään perheeseen 4-vuotiaan pojan leikkikaveriksi. Kivimäen isä oli sodassa ja äiti töissä sotilassairaalassa sairaanhoitajana. Pommitusten takia ei ollut mahdollista muuttaa Helsinkiin isovanhempien luokse.

Ruotsin matka kesti 10 kuukautta. Suomen kieli ehti unohtua täysin.
Suomussalmelaisen Edvin Seppäsen koti jäi kaksi kertaa sotatoimialueelle ja se merkitsi evakkoon lähtöä. Seppänen palasi Suomeen vuonna 1946 Suomussalmen ankeisiin oloihin. Koti oli hävitetty ja kaikki täytyi aloittaa uudelleen alusta.

Kaikkien sotalasten kohtelu Ruotsissa ei ollut hyvää tai ihmisarvoista. Mikkelissä haastatellun ryhmän muistot olivat kuitenkin hyviä.